Käsityötä, rouheutta, rohkeutta – Uusien korujen tarina

Uusi korumallisto
Koskenhaltija korvakorut

 

Vihdoin se on totta! Uusi oma korumallistoni on julkaistu. Aiemmat koruni ovat olleet enimmäkseen uniikkikappaleita tai muutaman korun sarjana valmistamiani, mutta nyt halusin tehdä ihan “oikean” malliston.

Ideasta tuotteeksi

Pohdin pitkän aikaa, mikä olisi korumallistoni aihe. Muutin mieltäni ainakin sata kertaa, ennenkuin tein päätöksen, että malliston aihe on suomalaisissa tarinoissa ja luonnossa. Joo, käytetty aihe kyllä, mutta se tuntui itselle oikealta. Olen aina tykännyt tarinoista ja suomalaisesta mytologiasta, siitä miten se on niin sidoksissa meitä ympäröivään luontoon. Aiemminkin olen haaveillut tekeväni koruja tämän aiheen pohjalta, mutta aina torppasin idean sen takia, kun sitä on niin paljon käytetty. Mutta nyt päätin ottaa rohkeasti aiheesta kiinni, ja tehdä siitä aivan omani. Nyt kun on Suomi 100 vuosi, niin senkin takia tuntui oikealta tehdä tämä nyt.

“Kaikki on jo tehty”

… lause joka kaikui ajatuksissani suunnittelutyötä tehdessäni. Miksi tehdä mitään uutta, kun kaikkea on kuitenkin jo olemassa? Miten muka erotun muista? Nämä ovat mielestäni pahimpia luovuuden tappavia ajatuksia, ja yritän kaikin keinoin päästä eroon tällaisesta ajattelusta. Ja pääsinkin! Tuloksena siitä on nyt päivänvalon nähnyt korumallistoni Tarinoita Pohjoisesta. Kyllä positiivisen ajattelun voima kantaa pitkälle 🙂 Siitä voisikin tehdä ihan oman blogitekstin joku päivä…

Rohkeasti rouhea korumallisto

Koruni ovat kaikki käsintehtyjä. Tässä mallistossa en ole tehnyt mitään valamalla, tai jollain muulla sarjatyömenetelmällä. Se tekeekin tästä haastavaa, mutta myös mielenkiintoista. Koska teen kaiken käsityönä, tulee jokaisesta korusta aina pikkuisen erilainen kuin muista. Esimerkiksi tuolla kuvassa olevat Koskenhaltija korvakorut ovat vahvasti kuvioitu, ja kuvioinnin niihin teen vasaralla takomalla. Jokaisen korun yksitellen. Joku voisi sanoa, että eihän tuossa ole mitään järkeä. Että kannattaisi ennemmin tehdä yksi originaali malli jonka pohjalta sitten tehdä valumallit ja valaa kerralla vaikka sata kappaletta samaa korua… No tämä on varmaan totta, mutta minä vaan tykkään niin paljon tehdä koruja käsin 🙂 Ja käsintekemisen kautta koruun tulee ihan omanlainen henki ja fiilis. Toisinaan katson uusia koruja, jotka on hienosti tietokoneella 3D mallinnettu ja valettu ja sarjatuotettu, mutta niistä puuttuu jotain. Ne ovat jotenkin hengettömiä ja kylmiä. (siis ei kaikki tietenkään, mutta aika usein näin on käynyt).

Koruissa leikittelin erilaisilla tekstuureilla ja pintakäsittelyillä. Korut eivät ole kiiltäviä, vaan niissä on tummennettua, vasaroitua, skrympattua ja viilattua pintaa. (skrympattu tarkoittaa röpelöistä pintaa, joka saadaan hopeaa lämmittämällä). Se tekee koruista mielenkiintoisia ja erottuvia. Sileä, kiiltävä pinta koruissa on perinteinen ja kaunis, mutta tällä kertaa halusin tehdä jotain aivan erilaista. Onnistuinkohan siinä? 🙂

Tarinat jatkuvat…

Tämä korumallisto on vielä jatkuva projekti. Tässä ei ollut vielä kaikki siihen tulevat korut, vaan ajatuksenani on tehdä vielä lisää. Muutamia malleja olenkin jo suunnitellut, ja niiden julkaisuajankohta on näillä näkymin kesällä. Ihanaa kun on niin paljon vielä kokeiltavaa ja tehtävää korujen parissa 😀

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on Pinterest